Mitä rajaat ruudullesi?

Mitä rajaat ruudullesi?

”Emotional states can be transferred to others via emotional contagion, leading people to experience the same emotions without their awareness.”

(Vapaa suomennos: ”Tunnetilat voivat tarttua toisiin ihmisiin ”tunteiden tasolla” siten, että ihmiset voivat kokea toisten tunteita tiedostamatta sitä itse.”)

Näin totesivat tutkijat tiivistäessään tutkimustaan tunteiden välittymisestä ihmisten välillä ilman henkilökohtaista vuorovaikutusta. Tutkimus kattoi yhteensä 689003 henkilöä. Tutkimuksessa koehenkilöiden Facebook -uutisvirtaa ”peukaloitiin” siten, että siinä estettiin joko positiivisen tai negatiivisen sisällön näkymistä koeryhmän henkilöille. Kun positiivisen sisällön näkymistä rajoitettiin, vähenivät myös koehenkilöiden positiivisten päivitysten määrä, ja kun negatiivista sisältöä rajoitettiin, puolestaan negatiiviset päivitykset vähenivät.

”These results indicate that emotions expressed by others on Facebook influence our own emotions, constituting experimental evidence for massive-scale contagion via social networks.”


(Vapaa suomennos: ”Tulokset osoittavat, että Facebookissa toisten (käyttäjien) ilmaisemat tunteet vaikuttavat omiin tunteisiimme. Tulokset ovat kokeellinen todiste siitä, kuinka valtavassa mittakaavassa tunteet tarttuvat sosiaalisten verkostojen välityksellä.”)

Tämä tutkimus pysäytti minut muutama vuosi sitten, mutta ehkä enemmän kuin koskaan, koen tarpeellisena jakaa sen ja muutaman ajatukseni siihen liittyen kanssanne juuri nyt. Millaisia tunteita välitämme toisillemme? Entä millaisia tunteita otamme tiedostamatta vastaan?

AJATTELU. Ihminen on kenties ainoa laji maapallolla, joka kykenee synnyttämään itselleen ajattelun tuloksena fysiologisen stressireaktion. Esimerkiksi pelko voi syntyä täysin mielikuvituksen tuotoksena, mutta on kuitenkin fysiologinen reaktio elimistössämme. En ole sinänsä huolissani tunteista tai sen enempää ajatuksista, ne kuuluvat ihmisyyteen ja varmasti kaikenlaisten ajatusten ja tunteiden kokeminen on osa elämää. Sen sijaan kysymys kuuluu, kuka on kuskin paikalla? Ohjaako omaa toimintaa toisten ihmisten ajatukset ja tunteet?

STRESSI. Tämän fysiologisen reaktion tarkoitus on valmistella meitä toimintaan. Valitettava tosiasia on se, että olemme kaikki jääneet ”kivikaudelle” sen suhteen, millaiseen toimintaan stressireaktio elimistöämme valmistelee. Se valmistelee meitä ”taistele tai pakene” -tilaan, jolloin verenkiertomme vilkastuu suurissa lihaksissamme (valmistaudumme fyysiseen toimintaan) ja energiaa ja voimavaroja säästääksemme aivojen tietyissä osissa aktiivisuus vähenee (aivothan kuluttavat paljon energiaa).

HUONOT UUTISET. Edellä mainitsemani stressireaktio vaikuttaa aivojemme toimintaan. Stressireaktio ei valmista meitä parhaalla mahdollisella tavalla tietoyhteiskunnan tuomiin haasteisiin ja esimerkiksi juuri nyt käsillä olevien haasteiden ratkaisemiseen. Ongelmanratkaisukyky, päätöksentekokyky, keskittymiskyky ja havainnointikyky ovat muutamia esimerkkejä tiedonkäsittelymme ja ajattelumme osa-alueista, joihin stressi vaikuttaa heikentäen näitä toimintoja.

HYVÄT UUTISET. Meillä on olemassa työkalu, jolla saamme tämän stressireaktion (ainakin osittain) hallintaamme. Se on ilmainen ja voit käyttää sitä ajasta ja paikasta riippumatta. Se on HENGITYS.

Vaikka stressireaktio liittyy meidän tahdosta riippumattoman hermoston toimintaan, saamme hengityksen avulla vaikutettua reaktioon hermoston tasolla. Hengittäminen (hitaasti ulos hengittäen) on yksi tehokkaimmista keinoista saada stressin tunteeseen helpotusta ja lisätä stressin hallintaa. Syvään hengittäminen vaikuttaa hermostotasolla vagus-hermoon siten, että hengitys aikaansaa palautumisjärjestelmän eli parasympaattisen hermoston aktivoitumisen. Stressireaktion lievittyminen puolestaan vaikuttaa positiivisesti meidän aivoihin eli kykenemme esimerkiksi keskittymään paremmin.

NÄKÖKULMA. Usein ymmärryksen ja tietoisuuden lisääntyminen parantaa omia vaikutusmahdollisuuksia omaan tilanteeseen. Viime päivien uutisointia ja sosiaalisen median postauksia jonkin verran seuranneena halusin tuoda muutamia näkemyksiä ja vaihtoehtoja esiin siitä, miten voimme toimia itsemme/työntekijöidemme/yrityksemme/ perheemme kannalta edullisemmin. Tosiasioilta emme voi sulkea silmiämme, mutta voimme kuitenkin ottaa kontrollin siitä, kuka ajatuksiamme ja tunteitamme ohjaa. Voimme valita, mitä ruudullemme rajaamme. Voimme tiedostaa, miten tämä valinta toimintaamme vaikuttaa. Voimme tehdä valintoja teroittaaksemme fokuksen tilanteen ratkaisuun ja voimme tehdä terveydelle samalla palveluksen ottamalla stressin hallintaan. Voimme valita, mihin keskitymme – valitaan viisaasti parempien päätösten vuoksi.

Rakkaudella ja sydämellä mukana (yrittäjän arkea) eläen,

Taru

Some katkolla somekatkolla.

Some katkolla somekatkolla.

Uteliaisuuteni ajaa minut toisinaan tilanteisiin, joissa oma kroppa tulee laitettua likoon ”ihmiskokeen” nimissä. Vuonna 2018 noin viiden viikon mittainen ihmiskoe somekatkon nimissä oli yksi käänteentekevistä hetkistä, joka vaikutti pitkälti omaan suuntautumiseeni valmentajana ja etenkin ymmärrykseeni siitä, että työhyvinvointia tulisi tarkastella enemmän työn ja toimintamallien näkökulmasta. Päätin jakaa kanssasi, hyvä lukija, alkuperäisen kokemuksestani kirjoittamani artikkelin vuodelta 2018.

Toivon, että tarinan myötä tulen tutummaksi sinulle ja toivottavasti oivallukseni herättävät ajatuksia sinulle.

Vuoteen 2018:

”Olin viisi viikkoa sitten tilanteessa, jossa toden teolla jouduin priorisoimaan tekemistäni. Tiesin, että seuraavien viikkojen osalta työpäiväni tulevat olemaan minimissään 12 tunnin mittaisia, sisältäen paljon keskittymistä, läsnäoloa ja ajattelua vaativia työtehtäviä. Olen ennenkin tottunut tekemään paljon töitä, mutta nyt pysähdyin miettimään, mihin asioihin keskittymällä huolehdin siitä, että fiilikseni on hyvä ja energinen myös tämän kovemman työrupeaman jälkeenkin! Olen aiemmin astunut siihen miinaan, että kiireisen ajanjakson jälkeen olo on ollut kuin jyrän alle jääneellä, jolloin voimia ei olekaan enää riittänyt uusien projektien käynnistämiseen tai oikeastaan mihinkään. Sama miina ei houkutellut nyt, joten pysähtyminen oli oikein aiheellinen.

Mitä tein? Tein päätöksen, että nukkuminen, hyvä ruoka ja päivittäinen liikunta ovat asioita, joista en tule tinkimään. Priorisoin kalenteriini myös ystävien tapaamista ja muutamia verkostoitumistapahtumia. Kaikkeen ei kuitenkaan tunnit riittäneet ja tämä loi otollisen tilanteen tehdä pieni ihmiskoe: otin lähes täydellisen somekatkon!

Digiaika on nykyaikaa. On sanomattakin selvää, että erilaiset digitaaliset alustat ja koko digitalisaatio on tuonut meille merkittäviä etuja, mutta yhtä tärkeää on huomata myös uusien ilmiöiden mukanaan tuomat uudet (kehitys)haasteet! Digihyvinvointi on viimeaikoina herättänyt keskustelua niin omassa lähipiirissäni kuin valtakunnallisestikin eri medioissa. Etenkin sosiaalisen median mukanaan tuomien hyötyjen lisäksi tunnistetaan nykyään myös sen haittapuolia, joiden ennaltaehkäisyyn moni asiantuntija antaakin erilaisia neuvoja ja ohjeita – ja omaan kokemukseeni perustuen voisin sanoa, että ihan aiheestakin.

Minulla on erittäin opettavaiset ja mielenkiintoiset viisi viikkoa takana ja päätin kirjoittaa pienen reportaasin omista oivalluksistani ja havainnoista, mitä tämä somekatko minulle mukanaan toi.

Ihan alkuun kiinnitin huomiota siihen, että minulle tuli huono omatunto siitä etten päivittänyt sometilejäni tai osallistunut keskusteluihin somessa. Työelämässä ja varsinkin asiantuntijatyötä tekevien keskuudessa eletään tällä hetkellä henkilöbrändäyksen kulta-aikaa, jolloin on suorastaan elintärkeää olla läsnä myös sosiaalisessa mediassa. Kun huomasin potevani huonoa omatuntoa siitä, että en ole somessa läsnä (ja koin jopa lievää painetta tästä), tulin pysähtyneeksi miettimään. että onko minun somenkäyttöni todella omassa hallinnassani? Onko omanarvontuntoni jollain tavalla riippuvainen omasta somepreesensistäni? Enkö riitä muuten? Tämä oli aika pysäyttävä havainto – en ollut aiemmin tullut miettineeksi omaa suhdettani sosiaaliseen mediaan, joten ihan tervetullutta itsereflektointia. Tiedostamisen kautta asia sai toisenlaisen merkityksen ja mittasuhteet ja koin hallinnan tunteen lisääntyvän. Tämä oli pysäyttävä, mutta hyvä oivallus.

Tästä seurauksena heräsin myös pohtimaan, mikä tai mitkä tahot vaikuttavat somekäyttäytymiseeni? Some on täynnä ohjeita siitä, miten usein ja missä ja miten omia sometilejä pitäisi ylläpitää ja päivittää rakentaakseen omaa henkilöbrändiään. On totta, että some on erittäin tehokas ja toimiva kanava henkilö- tai asiantuntijabrändin rakentamiseen, mutta jos ottaa orjallisesti jonkun toisen ohjeet käyttöön, onko silloin itse vallankahvassa oman sosiaalisen median aktiivisuuden suhteen? Voisiko tätä ”peliä” pelata sittenkin omilla säännöillä?

Huomasin somekatkostani myös lähes välittömiä hyötyjä!

Uni: Olen nukkunut huomattavasti paremmin ja olen herännyt virkeänä ja levänneenä. Tuntuu, että uni on palauttavampaa ja ajatukset ovat kirkkaat heti aamusta.

Keskittyminen: Tämä varmasti korreloi paremman unen kanssa, mutta koen keskittyväni paremmin ja yhtäjaksoisesti myös pidempiä aikoja, kuin ennen somebreikkiä. Työteho on kasvanut ja ”flow” on syntynyt helpommin! Fokus on kirkastunut.

Läsnäolo: Olen enemmän läsnä siellä, missä olen ja koen, että havainnoin ympäristöäni paremmin. Tämä on tietenkin äärimmäisen tärkeää sekä työssäni että muutenkin läheisten ihmisten kanssa ollessa.

Verkostoituminen: Tämä onkin mielenkiintoista! Olen nimittäin tutustunut viimeisten viikkojen aikana todella monien uusien ihmisten kanssa työn tai harrastusten merkeissä ja olen jaksanut olla sosiaalisissa tilanteissa läsnä ja mukana!

Itsevarmuus: Tämä on varmasti osittain seurausta oman somesuhteen pohdinnasta ja hallinnan tunteen lisääntymisestä. Omalle tekemiselle on löytynyt omat säännöt ja oma rauha. On hyvä ja levollinen olo.

MITÄ OPIN?

Minusta ei tämän somekatkon seurauksena tule mitään ”antisomettajaa”, mutta kaiken tämän pohdinnan ja havaintojen tuloksena voisin todeta, että somekin on maailma, jossa voi pelata itselle sopivilla säännöillä.

En sano tai suosittele, että jokaisen pitäisi pitää viiden viikon somekatko, mutta omaa suhdettaan someen kannattaa pysähtyä pohtimaan. Omasta digihyvinvoinnista voi huolehtia ilman sen suurempia hokkuspokkus – temppuja; aion jatkossakin rajata ns. ruutuaikaa illoista, jotta saan levollisen unen ja todennäköisesti pidän sovelluksia puhelimesta pois päältä (ainakin osa-aikaisesti), jolloin huolehdin siitä, että päiviini ei tule niin paljon keskeytyksiä ja hyvä työflow pysyy yllä.

Näiden ajatuksien saattelemana toivon, että tavalla tai toisella voit kohentaa omaa digihyvinvointiasi ja ottaa tähän liittyvät kuormitustekijät haltuusi – etenkin jos koet, että hyvinvoinnissasi olisi tällä hetkellä parannettavaa. ❤️

-Taru