Mitä rajaat ruudullesi?

Mitä rajaat ruudullesi?

”Emotional states can be transferred to others via emotional contagion, leading people to experience the same emotions without their awareness.”

(Vapaa suomennos: ”Tunnetilat voivat tarttua toisiin ihmisiin ”tunteiden tasolla” siten, että ihmiset voivat kokea toisten tunteita tiedostamatta sitä itse.”)

Näin totesivat tutkijat tiivistäessään tutkimustaan tunteiden välittymisestä ihmisten välillä ilman henkilökohtaista vuorovaikutusta. Tutkimus kattoi yhteensä 689003 henkilöä. Tutkimuksessa koehenkilöiden Facebook -uutisvirtaa ”peukaloitiin” siten, että siinä estettiin joko positiivisen tai negatiivisen sisällön näkymistä koeryhmän henkilöille. Kun positiivisen sisällön näkymistä rajoitettiin, vähenivät myös koehenkilöiden positiivisten päivitysten määrä, ja kun negatiivista sisältöä rajoitettiin, puolestaan negatiiviset päivitykset vähenivät.

”These results indicate that emotions expressed by others on Facebook influence our own emotions, constituting experimental evidence for massive-scale contagion via social networks.”


(Vapaa suomennos: ”Tulokset osoittavat, että Facebookissa toisten (käyttäjien) ilmaisemat tunteet vaikuttavat omiin tunteisiimme. Tulokset ovat kokeellinen todiste siitä, kuinka valtavassa mittakaavassa tunteet tarttuvat sosiaalisten verkostojen välityksellä.”)

Tämä tutkimus pysäytti minut muutama vuosi sitten, mutta ehkä enemmän kuin koskaan, koen tarpeellisena jakaa sen ja muutaman ajatukseni siihen liittyen kanssanne juuri nyt. Millaisia tunteita välitämme toisillemme? Entä millaisia tunteita otamme tiedostamatta vastaan?

AJATTELU. Ihminen on kenties ainoa laji maapallolla, joka kykenee synnyttämään itselleen ajattelun tuloksena fysiologisen stressireaktion. Esimerkiksi pelko voi syntyä täysin mielikuvituksen tuotoksena, mutta on kuitenkin fysiologinen reaktio elimistössämme. En ole sinänsä huolissani tunteista tai sen enempää ajatuksista, ne kuuluvat ihmisyyteen ja varmasti kaikenlaisten ajatusten ja tunteiden kokeminen on osa elämää. Sen sijaan kysymys kuuluu, kuka on kuskin paikalla? Ohjaako omaa toimintaa toisten ihmisten ajatukset ja tunteet?

STRESSI. Tämän fysiologisen reaktion tarkoitus on valmistella meitä toimintaan. Valitettava tosiasia on se, että olemme kaikki jääneet ”kivikaudelle” sen suhteen, millaiseen toimintaan stressireaktio elimistöämme valmistelee. Se valmistelee meitä ”taistele tai pakene” -tilaan, jolloin verenkiertomme vilkastuu suurissa lihaksissamme (valmistaudumme fyysiseen toimintaan) ja energiaa ja voimavaroja säästääksemme aivojen tietyissä osissa aktiivisuus vähenee (aivothan kuluttavat paljon energiaa).

HUONOT UUTISET. Edellä mainitsemani stressireaktio vaikuttaa aivojemme toimintaan. Stressireaktio ei valmista meitä parhaalla mahdollisella tavalla tietoyhteiskunnan tuomiin haasteisiin ja esimerkiksi juuri nyt käsillä olevien haasteiden ratkaisemiseen. Ongelmanratkaisukyky, päätöksentekokyky, keskittymiskyky ja havainnointikyky ovat muutamia esimerkkejä tiedonkäsittelymme ja ajattelumme osa-alueista, joihin stressi vaikuttaa heikentäen näitä toimintoja.

HYVÄT UUTISET. Meillä on olemassa työkalu, jolla saamme tämän stressireaktion (ainakin osittain) hallintaamme. Se on ilmainen ja voit käyttää sitä ajasta ja paikasta riippumatta. Se on HENGITYS.

Vaikka stressireaktio liittyy meidän tahdosta riippumattoman hermoston toimintaan, saamme hengityksen avulla vaikutettua reaktioon hermoston tasolla. Hengittäminen (hitaasti ulos hengittäen) on yksi tehokkaimmista keinoista saada stressin tunteeseen helpotusta ja lisätä stressin hallintaa. Syvään hengittäminen vaikuttaa hermostotasolla vagus-hermoon siten, että hengitys aikaansaa palautumisjärjestelmän eli parasympaattisen hermoston aktivoitumisen. Stressireaktion lievittyminen puolestaan vaikuttaa positiivisesti meidän aivoihin eli kykenemme esimerkiksi keskittymään paremmin.

NÄKÖKULMA. Usein ymmärryksen ja tietoisuuden lisääntyminen parantaa omia vaikutusmahdollisuuksia omaan tilanteeseen. Viime päivien uutisointia ja sosiaalisen median postauksia jonkin verran seuranneena halusin tuoda muutamia näkemyksiä ja vaihtoehtoja esiin siitä, miten voimme toimia itsemme/työntekijöidemme/yrityksemme/ perheemme kannalta edullisemmin. Tosiasioilta emme voi sulkea silmiämme, mutta voimme kuitenkin ottaa kontrollin siitä, kuka ajatuksiamme ja tunteitamme ohjaa. Voimme valita, mitä ruudullemme rajaamme. Voimme tiedostaa, miten tämä valinta toimintaamme vaikuttaa. Voimme tehdä valintoja teroittaaksemme fokuksen tilanteen ratkaisuun ja voimme tehdä terveydelle samalla palveluksen ottamalla stressin hallintaan. Voimme valita, mihin keskitymme – valitaan viisaasti parempien päätösten vuoksi.

Rakkaudella ja sydämellä mukana (yrittäjän arkea) eläen,

Taru

Onko työtä tehdessä mahdollista myös palautua?

Onko työtä tehdessä mahdollista myös palautua?

Viimeisen vuoden aikana on eri medioissa noussut esiin ihmisten kertomuksia ja tarinoita omista uupumis-kokemuksistaan. On hienoa, että tästä asiasta vihdoin puhutaan ääneen – kyseessä on vaiettu tabu varmasti jo usean vuosikymmenen ajalta. Toisaalta ajatkin ovat muuttuneet ja työn luonne sekä sen mukanaan tuoma erilainen kuormitus ovat varmasti vaikuttaneet siihen, että jaksamiseen liittyvät haasteet ovat yleistyneet ja ne ovat erilaisia.

Miksi halusin nostaa tämän asian esille? Rehellisesti sanoen ongelman laajuus huolettaa minua (katso juttu Terveystalon selvityksestä)  ja osaltaan hälyttävät tilastot mielenterveysperusteisten sairauspoissaolojen määrän kasvusta ja mm. unihäiriöiden lisääntyminen ovat viesti siitä, että jotain meillä on työelämässä pielessä.

Perinteisesti ihmisten työssä jaksamista ja työhyvinvointia tuetaan erilaisilla kannustimilla liikunnan pariin ja ohjeistetaan terveellisen ruokavalion sekä riittävän unen merkityksestä, mutta mistä me usein ensimmäisenä tingimme ja miksi?

Havaintojeni ja eri aloilla työskentelevien ihmisten kertomusten perusteella näistä hyvinvoinnin kulmakivistä tingitään isoksi osaksi työn vuoksi! Työstressi, liian pitkät työpäivät ja työkiire ovat asioita, jotka vievät voimavaramme hyvinvoinnin kannalta tärkeiden asioiden huolehtimisesta. Pitkässä juoksussa ei ole edullinen ja kannattava yhtälö, että työn liiallisen kuormituksen johdosta emme jaksa huolehtia jaksamisen kannalta tärkeistä asioista ja tästä syystä työhyvinvoinnissa keskiöön tulee nostaa ennen kaikkea työ! Työstä aiheutuvaa stressiä ja kuormitusta kun ei voi täysin ratkaista työn ulkopuolisiin asioihin satsauksia tekemällä. Myös työssä pitäisi voida palautua ja se on mahdollista omaa työtä fiksusti suunnittelemalla sekä toimintamalleja sujuvoittamalla!

Mitä erityisesti työn kannalta tulee huomioida, jotta palautuminen on mahdollista myös työssä?

Erilainen työ kuormittaa eri tavalla. Ruumiillisesti raskaan työn kuormitustekijät ovat erilaisia kuin esimerkiksi näyttöpäätetyön kuormitustekijät. On tärkeää tunnistaa työn kuormittavuuteen vaikuttavat tekijät ja johtaa työhyvinvointia näiden pohjalta – samanlaiset ohjeet palautumiseen eivät toimi kuormitukseltaan erilaisissa tehtävissä.

Samanlainen työ kuormittaa erilaisia ihmisiä eri tavalla. Tätä emme tule yleensä huomioineeksi työtehtävien näkökulmasta; usein haluttuun lopputulokseen voidaan päästä usealla eri tavalla, mutta monistamme kuitenkin samaa toimintamallia, joka ei ota huomioon yksilöiden erilaisia persoonallisuus – ja kuormitustekijöitä. Yksi tapa tehdä asioita ei ole kaikille soveltuva tapa. Tästä oiva esimerkki on kätisyys! Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa sinun tulisi kirjoittaa nimikirjoitus sillä kädellä, millä et yleensä kirjoita. Joutuisitko keskittymään enemmän? Kenties. Kun joudut tekemään asioita luontaisesta tavastasi poiketen, silloin sinulla kuluu enemmän energiaa kuin toimiessasi luontaisten vahvuuksien alueella. Työssä tulisi huomioida yksilölliset erot, jotta työ tukisi jaksamista paremmin.

Toimintamallien ja prosessien kehittämisessä täytyy muistaa myös ihminen, joka toimintamallia tai prosessia toteuttaa. Miksi tämä unohtuu liiankin usein? Yksi syy varmasti juontaa juurensa johtamisen koulutukseen: johtamista on pitkään käsitelty “leadership” ja “management” – lähtökohdista ja näitä kahta osa-aluetta on kehitetty toisistaan erillisinä asioina. Usein prosesseja kehitettäessä keskitymme enimmäkseen siihen, minkä ongelman prosessi ratkaisee eli mitä prosessi palvelee, mutta unohdamme huomioida sen, kuka prosessiin osallistuu.

Kun kehitetään ihmisiä, tulisi huomioida prosessit ja kun kehitetään prosesseja, tulee muistaa ihmiset. Vuorokauteen ei mahdu enempää tunteja, mutta jokaisen työn parissa vietetyn tunnin laatua voi parantaa.

Tämä on meidän tekemisessä yksi johtavista ajatuksista ja meille merkityksellinen asia. Toimisiko tämä teillekin?

Taru💫